Tervetuloa tielle – elämä asuntoautossa viiden rescuekoiran kanssa
No niin. Nyt se sitten tapahtuu. Ensimmäinen blogipostaus ikinä.
Tämä ei ole mikään valmiiksi paketoitu elämäntapaopas tai kiillotettu vanlife-esittely. Tämä on matkapäiväkirja, joka elää mukana – välillä kahvinhuuruisena ja välillä vähän karvaisena ja kaaoksessa. Täällä seurataan, millaista elämä asuntoautossa oikeasti on viiden rescuekoiran kanssa.
Täällä ei haeta täydellisyyttä. Täällä haetaan elämää. Jos etsit viimeisen päälle stailattuja auringonlaskuja ja tarkkaan aikataulutettuja päiviä, tämä ei ole se paikka. Mutta jos värit, käsillä tekeminen, koirat, rehellinen arki ja vähän vinossa oleva huumori osuu sydämeen, olet juuri oikeassa kyydissä.
Kuka täällä naputtelee?
Mää olen Urkki – keski-ikäinen, epävirallisesti ikuinen luovuuspallero, jolla on värikäs tukka silloin kun sen muistaa värjätä ja pakottava tarve tehdä, kirjoittaa ja välillä myös pysähtyä rapsuttelemaan koiria.
Taustalla minulla on vuosien kokemus tekstiilialan käsityöläisyydestä. Olen koulutukseltani tekstiiliartesaani ja värjärikisälli, ja olen myös opiskellut luonnonmuotoista tuotesuunnittelua (kasvivärejä), nettisivujen tekemistä ja luonnonvara-alaa.
Olen mehtässä viihtyvä introvertti, joka on silti aina valmis nauramaan vedet silmissä tai itkettämään itseään jollakin söpöllä koiravideolla. Rakastan värejä (erityisesti pinkkiä, keltaista ja kaikkea räiskyvää), huumoria, tarinoita ja elämän pieniä yksityiskohtia.
Tässä blogissa en selitä elämää valmiiksi tai tarjoa neuvoja joka vaivaan – täällä vaan ollaan, rehellisesti, omituisesti ja rennosti. Välillä pää kolmantena jalkana ja välillä villasukat jalassa koiran kanssa samassa pedissä ja se tässä on parasta.
Millä ollaan liikkeellä?
Asuntoautolla, vanhalla sellaisella. Fiat hymer -94 nimeltään Martta, jonka uumenissa asun minä ja viisi rescuekoiraa.
Meidän koti kulkee pyörillä, välillä natisee, välillä hyrisee tyytyväisenä. Elämä on hyvin arkista, mutta se arkikin näyttää aivan erilaiselta, kun keittiöikkunasta näkyy tänään meri ja huomenna mäntymetsä.
Tämä ei ole mikään viimeisen päälle viilattu vanlife-projekti, jossa pinnat kiiltävät ja joka aamu alkaa avokadotoastilla ja joogalla auringonnousussa. Tää on sitä todellista arkea, jossa kahavikuppi hytkyy tiskialtaassa mutkatiellä, karvat pöllyää ja joku on taas pöllinyt villasukan.
Kuka täällä haukkuu?
Auton (ja tien) asukkaisiin kuuluu viisi koiraa, kaikki rescueita ja persoonia isolla P:llä.
Tauski, talon ainoa urospuolinen nelijalkainen, ikuinen mammanpoika ja varsinainen hurmuri – aina keittiössä kyttäämässä, jos vaikka joku pudottaa jotain herkullista.
Pulla, koplan suurin tiskaaja ja kainaloinen – entinen marokkolainen katuvahti, nykyinen takapenkin kuningatar ja sylikoira henkeen ja vereen.
Karma, porukan vanhin kaunotar, viisas ja rauhallinen tarkkailija, joka on mukana kuin peräpukama – huomaamaton mutta aina paikalla.
Pilli, takapenkin tarkkailija ja koko porukan kovaäänisin. Hän ottaa vartiointihommat tosissaan eikä jää kenellekään sanattomaksi.
Minni, kartturina toimiva määrätietoinen persoona, joka ottaa ohjat tassuihin ja tietää täsmälleen missä mennään – tai ainakin uskoo niin.
Ja sitten on vielä Mimi-kissa, joka vietti villin kesän mummolassa ja jäi jalat tukevasti maankamaralle kotisuomeen viettämään kissanpäiviä: omassa rauhassa, omilla ehdoillaan ja juuri niin kuin arvonsa tunteva diiva haluaa.
Mitä täältä voi odottaa?
Kaikkea ja ei mitään.
Täällä kirjoitetaan elämästä liikkuvassa kodissa – sen kauneudesta, kaaoksesta ja kummallisuudesta. Saatat löytää täältä:
- tarinoita matkan varrelta
- DIY-ideoita ja käsityöpohdintoja
- elämää rescuekoirien kanssa
- väriterapiaa ja värjäyskokeiluja
- pieniä reseptejä ja isoja oivalluksia
- hetkiä, jolloin kaikki menee pieleen
- hetkiä, jolloin kaikki on just kohdillaan
Jos joskus postaus jää väliin, se ei johdu siitä, ettei olisi mitään kerrottavaa – vaan siitä, että eletään niin täysillä, ettei ehdi naputtaa.
Missä mennään nyt?
Asuntoautoon muutettiin touko-kesäkuun vaihteessa 2025 ja reissuun lähdettiin lokakuun lopussa – heti kun kaikki oli kunnossa, paperit kasassa ja koirat valmiita ylittämään rajoja. Ensimmäinen suunta oli Itä-Euroopan kautta kohti Marokkoa, mutta matka eli – ja hyvä niin.
Nyt ollaan takaisin Suomessa ja vietetään kesää Martan kanssa. Pientä remonttia, ehostusta ja kaikkea sitä pientä fiksausta, mitä vanha matkakoti aina välillä kaipaa. Karavaani ei ole pysähtynyt, se on vaan vaihtanut maisemaa hetkeksi.
Syksyllä Martta starttaa taas – ja suunta on vielä avoin. Jonnekin, missä tie jatkuu, maisemat vaihtuu ja seikkailut odottaa kulman takana.
Kiitos kun olet täällä. Laita kuppi kuumaa, ota mukava asento ja hyppää kyytiin. Tästä se lähtee – ei ehkä suorinta reittiä, mutta varmasti ominta.
