Seuraavana aamuna jätettiin Jägala Juga ja Viro taakse ja suunnattiin Martalla Latviaan. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun olin asuntoautolla Latviassa, mutta tällä kertaa reissasin yksin. Edellisen päivän päätös Baltian vähän nopeammasta läpiajosta piti edelleen. Vettä oli saatu jo ihan riittävästi, eikä viiden märän koiran kanssa asuntoautossa kököttäminen kuulunut niihin kokemuksiin, joita olisi tehnyt mieli…
Koko reissulle oli oikeastaan tasan yksi suunnitelma, mitä olin odottanut kuin kuuta nousevaa, ja se oli käydä Aade Lõngilla. Virolainen hahtuva oli oikeastaan koko Viron-osuuden ainoa asia, jonka halusin varmasti hakea mukaan.Kaikki muu sai mennä ihan fiiliksen mukaan. Ei ollut mitään tarkkaa reittiä, ei varattuja yöpymisiä eikä juuri muutakaan suunnitelmaa. Ainoa mikä alkoi vähän mietityttää,…
Kun laiva vähän ennen puoltayötä viimein saapui Muugan satamaan, olo oli samaan aikaan innostunut, hermostunut ja aivan rättiväsynyt. Takana oli pitkä päivä, lähtöhässäkkä, unohtuneet koirien passit ja ensimmäinen laivamatka Martan kanssa. Univelkaa oli kertynyt jo sen verran, että olisin voinut nukkua viikon putkeen. Viimeiset päivät ennen lähtöä olivat menneet niin hirveässä tohinoissa, ettei nukkumiselle juuri…
Siitä päivästä oli puhuttu kuukausia. Olin rempannut Marttaa hiki hatussa, pakannut tavaroita ees taas ja vakuutellut itselleni, että kyllä tämä tästä vielä lähtee. Ja sitten se päivä oli yhtäkkiä siinä kun lähdimme asuntoautolla Eurooppaan. Tai no… ei se ihan niin suoraviivaisesti mennyt. Lähtöpäivän aamuna asuntoauto näytti enemmän varastolta kuin kodilta. Tavaraa oli vielä siellä sun…