Ensimmäinen yö Virossa – Park4Night joutui heti tositoimiin
Kun laiva vähän ennen puoltayötä viimein saapui Muugan satamaan, olo oli samaan aikaan innostunut, hermostunut ja aivan rättiväsynyt. Takana oli pitkä päivä, lähtöhässäkkä, unohtuneet koirien passit ja ensimmäinen laivamatka Martan kanssa. Univelkaa oli kertynyt jo sen verran, että olisin voinut nukkua viikon putkeen. Viimeiset päivät ennen lähtöä olivat menneet niin hirveässä tohinoissa, ettei nukkumiselle juuri jäänyt aikaa. Nyt piti enää löytää ensimmäinen puskaparkki Virossa ja päästä vihdoin nukkumaan.
Edellisen päivän lähtöhässäkästä, unohtuneista koirien passeista ja matkasta Vuosaaren satamaan kerroin jo lähtöpäivän postauksessa.
Nyt oltiin kuitenkin oikeasti ulkomailla. Ensimmäistä kertaa yksin Martan ja viiden koiran kanssa. Täytyy myöntää, että siinä hetkessä tuli pieni onnistumisen tunne. Kuukausien valmistelut olivat vihdoin takana, eikä enää tarvinnut miettiä, mitä pitäisi vielä tehdä ennen lähtöä. Nyt piti vain lähteä ajamaan.
Se onnistumisen tunne ei kuitenkaan ehtinyt kestää kovin pitkään.
Ensimmäinen suoritus Viron puolella oli nimittäin ajaa väärään suuntaan.
Jos joku asia minua etukäteen jännitti, niin suunnistaminen. Suuntavaistoni on legendaarisen huono, ja olen onnistunut eksymään paikoissa, joissa ei pitäisi olla mitään mahdollisuutta eksyä. Arvelin kyllä, että harhaan tullaan ajamaan monta kertaa tämän vuoden aikana, mutta en ihan odottanut, että ensimmäinen suoritus tulee heti satamasta ulos päästyä.
Kartanlukija ei ollut ihan ajan tasalla, eikä GPS:kään tuntunut olevan täysin vakuuttunut siitä, mihin minun pitäisi mennä. Siinä sitä sitten pyörittiin sataman lähistöllä ihmettelemässä, että eikös tämän pitänyt olla se helppo osuus.
Hyvä alku.
Onneksi liikennettä oli siihen aikaan yöstä todella vähän. Lokakuun lopussa satamassakaan ei ollut juuri ruuhkaa, joten väärä reitti aiheutti lähinnä pienen ylimääräisen kierroksen ja ensimmäiset naurut omalle suunnistuskyvylle.
Laivalla olin avannut Park4Nightin ensimmäistä kertaa tositarkoituksella ja etsinyt muutaman mahdollisen yöpymispaikan. Ajatus oli yksinkertainen: löytää joku rauhallinen paikka mahdollisimman läheltä satamaa, nukkua yö hyvin ja jatkaa aamulla matkaa levänneenä.
Kuulosti hyvältä suunnitelmalta. Todellisuus oli taas vähän eri mieltä. Siinä vaiheessa tajusin myös yhden pienen mutta melko oleellisen asian. Olin unohtanut tankata ennen laivaan ajoa.
Dieselmittaria tuijottaessa alkoi vähän jännittää, riittääkö polttoaine edes aamulla ensimmäiselle huoltoasemalle. Ei siinä auttanut kuin toivoa parasta ja yrittää olla miettimättä asiaa liikaa. Olin vasta päässyt Viron puolelle, eikä ensimmäinen tavoitteeni ollut jäädä tien varteen polttoaineen loppumisen takia.
Puskaparkki Virossa – helpommin sanottu kuin tehty
Ensimmäinen Park4Nightista löytämäni paikka näytti kartalla oikein lupaavalta. Todellisuudessa se oli lähinnä ryteikkö, johon Martalla ei ollut mitään asiaa.
”No ei se mitään”, ajattelin. ”Katsotaan seuraava.” Toinen vaihtoehto ei ollut juuri sen parempi.
Kolmannen kohdalla sade oli muuttanut koko alueen mutavelliksi. Siinä vaiheessa en enää miettinyt, pääsenkö parkkiin. Mietin, pääsenkö sieltä enää koskaan pois. Vanha etuvetoinen asuntoauto ja pehmeä mutamaa eivät yleensä ole mikään maailman paras yhdistelmä.
Vettä satoi koko ajan. Netti toimi silloin, kun sitä huvitti. GPS tuntui välillä keksivän omia reittejään. Ja minä aloin jo miettiä, oliko koko puskaparkeissa yöpyminen sittenkään niin loistava idea kuin olin kotisohvalla kuvitellut.
Lopulta Park4Night kuitenkin pelasti tilanteen.
Löysin Ihasalun rannalta parkkipaikan aivan meren vierestä. Koko parkkipaikka oli täysin tyhjä, joten sain rauhassa valita, mihin Martan parkkeeraan. Ja mikä parasta, parkkipaikka oli asfalttia, eikä tarvinnut pelätä, että ensimmäinen yö ulkomailla päättyisi siihen, että kaivan asuntoautoa irti mutavellistä.
Kun sammutin moottorin, autossa oli hetken ihan hiljaista. Ei mennyt montaa sekuntia, kun koirat tajusivat, että nyt ollaan perillä. Siinä alkoi melkoinen sutina. Jokainen olisi halunnut ensimmäisenä ulos tutkimaan, mihin ihmeeseen tällä kertaa oli päädytty.
Nojasin hetkeksi penkkiä vasten ja päästin pitkän huokauksen. Siinä hetkessä tajusin, että olin oikeasti lähtenyt.
Moni oli epäillyt koko projektia alusta asti. Osa mietti ääneen, kestääkö vanha Martta edes Suomen rajojen ulkopuolelle, ja varmasti joku ajatteli, että palaan kotiin muutaman päivän päästä häntä koipien välissä.
Siinä minä kuitenkin olin. Ensimmäinen yö Virossa. Viisi rescuekoiraa mukana. Ja koko Eurooppa edessä.
Ei enää remonttia, pakkaamista, loputtomia ostoslistoja tai lähtöstressiä. Nyt oltiin tien päällä, eikä minulla ollut pienintäkään aavistusta siitä, mitä seuraavat kuukaudet toisivat tullessaan.
Vaikka kello lähenteli jo puoltayötä, oli pakko käydä vielä kävelemässä rannalla. Meri kohisi pimeydessä, tuuli meinasi repiä pipon päästä ja sade piiskasi naamaa siihen malliin, ettei siinä mitään romanttista iltakävelyä päässyt viettämään. Silti hymyilytti.
Kaikesta huolimatta – tai ehkä juuri sen takia – reissu oli vihdoin alkanut.
Yö meni yllättävän hyvin. Ainakaan ensimmäisenä yönä ei tullut kukaan koputtelemaan oveen eikä tarvinnut ihmetellä, saako täällä oikeasti yöpyä.
Aamulla maisemat näyttivätkin aivan erilaisilta kuin pimeässä. Kävin koirien kanssa rannalla kävelemässä, ja Tauski aloitti heti työvuoronsa. Kirsu painettuna ikkunaan se valvoi ympäristöä kuin olisi ollut koko Ihasalun virallinen järjestyksenvalvoja. Yksi lähistöllä piharemonttia tehnyt mies vaikutti Tauskin mielestä erityisen epäilyttävältä. Seuranta oli niin tarkkaa, ettei mies olisi varmaan saanut siirtää yhtä lautaa ilman Tauskin hyväksyntää.
Aamupalan jälkeen oli vuorossa seuraava tehtävä. Huoltoasema. Täytin tankin saman tien, ettei tarvinnut enää miettiä, riittääkö diesel seuraavaan risteykseen asti. Dieselin hinta oli silloin 1,379 euroa litralta, mikä tuntui suomalaisen hintatason jälkeen suorastaan mukavalta yllätykseltä.
Tankki täynnä oli huomattavasti mukavampi jatkaa matkaa. Ja sitten oli vuorossa koko Viron ainoa paikka, jonka olin päättänyt nähdä jo hyvissä ajoin ennen lähtöä.
Ei vanhakaupunki.
Ei museo.
Ei linna.
Vaan lankakauppa.
Aade Lõng.
